Sataa vettä ja on tylsää ja sillein.:) Ei kauheasti olla treenailtu tai noh... viime torstaina käytiin jonkun kanssa ottamassa kisanomasta ja vähän kaikkea muutakin sekalaista settiä ja mistään ei sitten oikein tullu mitään.:) paitsi ruutu vähän toisella tapaa opetettuna mitä tehtiin pari päivää aiemmin ja senkin kusin hienosti kun itekseni yks päivä yksin sitä treenailin et sillein.:) no mut sen treeni-illan parasta antia taiskin olla henkevät keskustelut pimenevässä, utuisessa mylsän illassa.:) että joo.
Allekirjottaneelta revähti selästä iso lihas keskiviikkona tai torstaina ja oonkin ollu liikuntakiellossa lukuunottamatta rauhallista kävelyä, perjantaista asti. Oli ihan jees kun jokanen hengenveto, pienkin täräys yms. sattui monta päivää aivan tajuttomasti, noh nyt alkaa kivut olla pois pikkuhiljaa kovien lääkkeiden ansiosta. mut meikähän onkin niiiin urheilullinen että:))
Ollaan tänä vuonna loppukesästä ja alkusyksystä iltaisin lenkeillä vietetty huima määrä tunteja läheisellä futiskentällä istuskellen vuorilla ja penkeillä, katsellen pimenevää iltaa, sumun täyttävää peltoa, tähtitaivasta ja kuutamoa, kuunnellen hyvää musiikkia ja pohtien syvällisiä ajatuksia, rentouttavaa:) tosi jees koirille, pysähtyä kesken lenkin tunniks jonnekkin, Helmi kun ei oikein osaa kauempana musta pyöriä.:D
Ooon kärsiny etenkin tänä kesänä semmoisesta päähänpistostaudista.:)) Päähänpistokset on yleensä niitä parhaimpia, asiat mitä ei yhtään suunnittele, on loistavia, sitten kun jotain suunnittelee kauan niin ei se sitten olekkaan niin hyvä. Esimerkillisiä ja erittäin loistavia päähänpistoksia vähän ajan sisältä on vaikkapa eräs elokuinen kuuluisa mökkireissu, sauhuttelun aloittaminen (hih,) "juu helmi tartteekin taas uuden hihnan, onhan tuo melkein samallainen kun kotona mutta parempi," ja eilen saatu pistos, pyydämpä jonkun _nyt_heti_ kentälle liikkuroimaan mua ja hemppaa koska _nyt_ on kova inspis mutta ei oo varmasti kohta - ja volá! varmaan parhain kisanomain treeni ikinä ja kaupan päälle tosi hyvä mieli! :)) jeejee! :))
no mutta sitten sain vähän aikaa sitten koiramaailmaan sijoittuvan päähänpistoksen mistä varmasti kärsin sitten loppuikäni koska jälkeenpäin ajateltuna se ei sitten ehkä ollutkaan niin hyvä päähänpistos kun sillä hetkellä aattelin.:D:D voi moror! siitä tulee tänne lisää varmasti joskus kun se käy toteen.:D
Ehin jo innostua kun keksin itelleni tälle päivälle tekemistä kun koirat.comista bongasin tämmösen jonkinlaisen tapahtuman missä olis ollu henkistä valmennusta koiraharrastajille ja voi hitto kun ois niin ollu itelle tehty luento mut sit se onkin jossain Lempäälässä... että joo, jos tänne päin tollasta tulee niin saa vinkata. Periaatteen periaatteessa tiiän ja näin mut joo nääs ois oikein oiva juttu mulle.
Chipalle keksittiin eilen tauti, se on diabetes. Oireet täsmää: kova juominen, kuseskelu, ennen aina pulskahko koira, nykyään syö yhä paljon mutta on silti tosi laiha, kovemmassa rasituksessa hyytyy nopeasti sekä kaihi (harmaakaihi.) Hohhoijjaa, oonkin aatellu et ompas se terve mut ihmetelly kun se on nykyään niin laiha kunnes pisti juttu silmään netissä. Katotaan mitä tehdään, jos sen saisi tässä syksyllä lääkäriin. Diabeteksen hoito vaan ei kauhean helpolta kuullosta, vaatii säännöllisyyttä, tarkat ajat 2x päivässä insuliinipistokset, useamman kerran päivässä tarkoin mitoin annettu ruoka, säännöllinen mutta rauhallinen liikunta (no se ei oo este:D) jne. Sopis enemmänkin jonkun eläkeläisen koiraks kuin meidän perheeseen.:D Kummiskin ikää jo 11, joo se voi elää vaik 16 vuotiaaks, et kauan lääkitykset loppupeleis tois onnellisempaa ja pidempää elämää? Ja kuinka kalliiks hoito tulisi. katsotaan mitä tehdään! Annetaan Tusse mäykky hyvään ja huolehtivaan kotiin!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti