purkaus

varoitus. tää tekstuuri ei sisällä juurikaan kauniita sanoja:)

Maanantaina käytiin seuran omassa mätsärissä. Sininen nauha saatiin, vastassa oli paikallinen tunnettu mätsäri-näyttely-koiraharrastaja;) Sinisissä sitten ei sijoituttu.

Tiistain tokot.
Järjestin itteni taas koutsaamaan, ja tällä kertaa sainkin tehtäväkseni suunnitella alkeisryhmän treenit sekä vetää about puolet koko jutusta. Ja sehän meni jo alkujaan pipariksi kun en ollu suunnitelllu mitään, mitä puhun ja miten opastan yms yms. ja voi arseenvitu kun kaikki meni iiiiiiihan päin persiitä!!!! En osannu mitään, menin moneen kertaan ihan lukkoon ja sönkötin jotain shaissea ja neuvoin muuta mitä mun piti!!!!!!! Ja jo alku vaikutti lupaavalta kun aloin ääneen ohjaamaan koiria enkä tienny kahen koiran rotua...... voi että voi olla noloa.... jaaa mitä ihmettä onkaan perusasento ja miten se opetetaan??? enhän mä ku viimeeks selostanu sitä ja yht'äkkii en osannukkaa midi. Lisäks paine oli kova kahen konkarin seuratessa kuvioita... voi että voiko jäädä paskempi fiilis moisesta. olin kaaaaukana mun tavoitteista, piti pystyä erilaisiin juttuihin mut tuli lukko. siihen loppu leikki sano kahilan heikki:) meikästä tuli tavallinen riviharrastaja lopultakin.

Sitten tokoa Helmin kanssa. Ja pitkästä aikaa outoa kun sekin meni päin arsetta. Helmi haahuili seuraamisissa, välillä jätätti, välillä  jatko matkaa. Jätöissä meni vääriin asentoihin ja sit oli jotain muuta hölynpölyy. aika bebasta. mistähän johtui...

Aikasemmin päivällä kuvolassa käytyämme hajos takapaksin lukko, sitä ei saa kiinne joten siellä ei sitten koiria kuljetella eikä muutakaan, great tai muuten saattaa joku saada koiruuden tuulilasiinsa. Korjaus maksaa kevyen omaisuuden ofc:))

Eka video Helmistä vihdoin, on pitäny jo pitkän aikaa jotain laittaa mutta movie makeria en oo toimimaan saanu ja tuokin on väärin päin;);) Tällein pikku hiljaa parempaa ehkä;) mut ajatushan se tärkein on:) siinä siis tokotreeneissä kehitetty alokasluokan liike;)

Keskiviikkona lähettiin Nooran kanssa uittamaan koiria. Päätin ottaa Chipankin pitkästä aikaa mukaan reissuun ja voi että se oli onnellinen koirapoika huidellessaan pitkin mettää ja uskaltautu jopa vähän kahlaamaan. Helmis ekaa kertaa uimassa, sen kerran jälkeen kun se lokakuussa tipahti mökkijärveen. Pelosta ei ollut mitään tietoa vaan sillä oli tosi mukavaa ja kovasti se uiskenteli siellä.
Sitten lähettiin kattomaan pieniä koiranpentuja. Chipa piti ottaa siihen pihalle kun eihän se autossa voi olla. Siinä se pyöri, mut yhtäkkiä huomasin että se on jonnee lähteny huitelemaan. ja voiiiiiiiiiii vitunvitu, se oli kekannu kissan ja se sai viel ajettua sen nalkkiin, ettei se päässy pakenemaan, sillä katilla oli vielä pennut. Ja Chipahan hyökkäs kiinne. Noora sai ne revittyä irti. Chipaa se oli purru poskesta hampaat läpi ja se oli läpeensä turvoksissa, korvat täynnä haavoja ja silmään. Silmä oli kovasti veressä niin päätettiin eltsuun lähtä käymään. Se oli purru sitä niinkun yläluomen läpi, millin päästä silmästä ja sillä oli verisuonia katki silmän sisällä. Sen lopullisen kohtalon näkee vasta myöhemmin, vaikuttaako se näköön mitenkään mutta sokeutuminen oli siis millin päässä. Kotiintuomisina tappelusta 80euron lasku.:) Tällä hetkellä silmä on sisäpuolelta yhä jonkin verran verinen, se voi jäädäkkin tuollaiseksi.
Kissa katos jonnee ja myöhemmin löyty kuulema huonossa hapessa, oli kovasti purru sitä mahaan mutta onneksi kait paranemassa.
Oli kyllä niiin painajaismainen tilanne että...

Tänään oli Helmillä odotettu näyttely. Laitetaans arviointi ensin.
"Tässä vaiheessa hieman takakorkealta vaikuttava nuori narttu. Hyvä pää ja kaula. Hyvin kehittynyt runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvälaatuinen karvapeite. Komea häntä jota saisi liikkeessä kantaa paremmin. Liikkuu kohtuullisen hyvin. Miellyttävä käytös." ja arvosanana H! siis H!Kuulema tuon lievän takakorkeuden takia. Ihan rehellisesti sanottuna harmitti aika paljon. Lähettiin hakemaan EH:ta ja mielestäni Helmi on hienommas kohdikses kun viimeeksi. Pari muuta lappari-ihmistä tuli ihmettelemään ihan samaa, että ois H:ta paremman ansainnu. Mä luokittelen H:n toiseks huonoimmaks, eva ja hyl on sitten omiaan. Asiassa ei suoraansanottuna myöskään lohduttanut se että ko. tuomari oli eri-automaatti ja kaikki "tuntemani" lapparit sai vähintään erin.
Miksi sitten näin katkeraa tekstiä yhestä näyttelystä ja H:sta. Siksi kun asetin taas tavotteet, ja jostain syystä kymmenen vuoden ajalla mussa ei todellisuudessa ole juurikaan pessimististä luonnetta vaan salaa saatan toivoa ja ajatella jotain muuta. Olisin niiiiiin halunnut onnistua, edes yhen kerran jossain asiassa ja olla ilonen piiiitkästä aikaa onnistumisesta, kamalan viikon lopussa ja rankan kevään jälkeen (ajattelen aina että kesä alkaa toukokuun toka vikalla viikolla.) Eniten ehkä sattuu se kun on olemassa ihmisiä, jotka ajattelee että jes kun tuolla ja tuon koiralla taas meni huonosti ja mitä nyt toi nyt tollasta viittii murehtia, näin ja kuulin itte.
Autolle kun käveltiin omaisuuskasani kanssa, satutin siinä sitten oikean käteni ja sillä ei voi juurikaan mitään nostaa ja kipu yltyy vaan kovemmaksi, ihanaa. Kannatti tietysti kieltäytyä kohteliaalta mieheltä joka olisi halunnut auttaa kantamisessa.:)
Omasta mielestä Helmin liikkumisessa on jotain häikkää, se ei esim ravaa kunnolla ja ottaa laukka-askeleita. Pitää siis ennen seuraavia geimejä piipahtaa näyttelyharkoissa. Lisäksi kun se ei sitä upeaa häntäänsä oikein pidä selän päällä.
Tänään jätetään kyllä agit väliin, ihan sen takia että shaletisti sielläkin käy jotain.:)
Ehkä taas poistan nää tekstit kun saan järkeä vähän päähän;)

Näyttelyn jälkeen voi jatkaa normaalia elämää;)

Suomen perhoskoira Helmi... 

työnteossa.

Hähää, saimpas sen!