Haaste Janniinalta

Kysymykset haastetuille:

1. Kuinka päädyit ottamaan juuri tämän rotuisen koiran/koiria?

Helmi: Ihastuin lapinkoiriin varmaan kun Artolla oli niitä. Niissä kiehtoi se helppous ja kiva kotikoira mutta myös kiva harrastuskoira. Ja niinhän se on :)

Minttu: Kaipasin jotain lapparin tapaista mutta millä olis enemmän virtaa harrastuksiin.. ja pienikin erilaisuus aina kiehtoo. :)

2. Jos koirasi olisi ihminen, mitä se tekisi työkseen?

Helmi: hmm.. malli :D
Minttu: koomikko :D



3. Mitä koirasi syö?
Kummatkin tällä hetkellä omaa JahtiVahtiaan, loraus piimää ja lihakuutiot, jv vaihdossa johonkin toiseen..

4. Koirasi hassuin tapa?

Helmi nauttii kun pääsee ihmisten huomioon ja sitte se keksii jos jotain millä saa ihmiset nauramaan ja iloisiksi. :) Minttu itsessään on ainakin olevinaan varsinainen pösilö... :D

5. Hetki, jolloin olit erityisen ylpeä koirastasi?

Noo... Hämeenlinnan tokokokeen palkintosijoitus upeella työskentelyllä oli hieno hetki.:) Minttu... noh... :D

6. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten?

Helmi: leppoisa, kaunis, ihana, rakas, humoristinen

Minttu: villi, energinen, söpö, ihana, rakas

7. Oletko koskaan harkinnut kasvattajaksi ryhtymistä?

No een.

8. Rotusi plussat ja miinukset?
lapinkoira:
+ helppo
+ kiva
+ turkki suht helppo hoitoinen
- vähä energinen
- jotkut yksilöt kovia huutamaan

keeshond
+ virta
+ monipuolinen
+ kaunis
- turkki teettää työtä
- jotkut yksilöt kovia huutamaan

9. Suloisin pentukuva koirastasi?
blaAaass keksitääj otai

10. Pelkääkö koirasi jotain?

Helmi nyt pelkää välil jos jotain mut varmaa eniten ettei sais enää rakkautta ja lämpöä ja ruokaa. :D Samoin Minttu, ei oo osottanu vieläkää pelkäävänsä mitään!


11. Jos et saisi ottaa enää samanrotuista koiraa, minkä rodun valitsisit ja miksi?

Joku terrieri, ehkä se westie, vuosien haave että sit joskus. :)

Pikkuhiljaa pois pohjattoman stressin suosta

"Kesä" menee etiäpäin ja eletään jo heinäkuuta. Koirarintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Joskus touko-kesäkuun vaihteessa tein päätöksen että ei enään Helmin kanssa kisata vanhoilla säännöillä koska edelliset kokeet sekä myös yleiset tokotreenit on menny pipariksi, kun siitä onkin kuoriutunut yllättäen häiriöherkkä. Toiseks en ole jaksanu juurikaan treenata, yllärii! Kisastarttikin menee varmaan ens vuoden puolelle koska huhujen mukaan Helmille olisi suunnitteilla syksylle pentuja. :(( Eipä tartte stressaaa!

vähän turvottaa mut onks sil niin välii?

best friend, Lysti! :)

Alkuvuodesta päätin että nyt on ihan pakko päästä lukuisista syistä johtuen eroon äärimmäisen stressaajan luonteesta. Mä oon ollut aina ihan pohjaton stressaaja ihan mitättömistä jutuista ja haastetta tuottaa edelleenkin. Muutama harva stressinaihe tällä hetkellä liittyy lähinnä työmaailmaan ja ne nyt on ihan mitättömiä aiheita mutta minkäs teet. :) Koiramaailmaan juttu liittyy lähinnä siten että en enään jaksa stressata esim. kui paljon Helmi kisaa, miten, kuinka paljon Minttu osaa, mitä sen pitää osata, mitkä on sen tavoitteet ja etenkin, että siitä pitäisi pentuaikana kerryttää valokuvasaldoa - mikä oli Helmin pentuaikana suorastaan kriisimäistä. :D Ja nyttekin suurin osa ideoimistani kuvista tänne on hajonneen puhelimen mukana huollossa!

Joo ei, Mintusta löytyy aika vähän kuvia, ei mitään vk-kasvu kuvia todellakaan. Minttu osaa tällä hetkellä muutaman peruskäskyn, perusasento kädellä auttaen, pari temppua auttaen kädellä. Paikalla oloa ei olla harjoiteltu vielä kertaakaan, omgomgomg! Kahdesti ollaan tokotreeneissä nyt käyty, niissä lähinnä ajatuksena, että totutaan toisiin koiriin. Minttu on luonteeltaan hyvin vilkas ja mun täytyis oppia ensin väsyttämään se tiettyyn pisteeseen että se pystyis keskittymään ja oppimaan, siinäpä pulmaa ja haastetta mulle! :) Katsekontaktia ei osaa oikeastaan yhtään. Treenit jatkunee joskus elo-syyskuussa, millon niihin nyt pääsee edes eikä mulla ole sitten mitään suunnitelmia eikä tavotteita, mitä sen pitäis oppia ja missä ajassa. Suorastaan helpottavaa! :) Pentunäyttelyyn tai jopa pariin jos tänä syksynä menis ja jotain mätsärisuunnitelmaakin jopa on, ohho! Ekoilla rokotuksilla käytiin muutama viikko sitten ja ens viikolla toiset. Jotain tavaroita on pistetty silpuksi, esim jälleen eilen osittain silputtu yli satasen maksanut tyynyni, eheehee, ohan siitä vielä yli puolet jäljellä! :D Ja c'moon, betoniseinää, kahdesta paikasta, voi luoja! Muuttoa ootellessa, mitenköhän ne fiksais.... =D Muuten ihan kivasti on mennyt!

Viime viikonloppuna oltiin parin kaverin kanssa mökkeilemässä. Hollandeese spitz pääs tutustumaan jaloon suomalaiseen mökkeilykulttuuriin ja hauskaa tuntui olevan! Koiria meillä olikin mukana vain yhdeksän... :D Spitz on myös kova uimaan ja siellä pitikin sitten olla jatkuvasti uiskentelemassa. :) Kivaa kahden uintimaisteri-turkkikoiran kanssa! :)

hollantilainen perimäalueellaan!

spitzit pääs veneilee!

löytyy lapinkoiraa, dalmatialaist, mitteliä, valpaita, auspaita ja kessu!

Kesän parhain uutinen onkin tietysti se että ens kuussa vihdoinkin muutetaan, jee! :) Kiva, pieni rivitalon PÄÄTY kaksio naapuri kunnastamme, iloisesta Iitistä. Näppärä piha johon saa koira-aidan ja voi että sitä onnea rivarista! Ihanaa, idyllistä omakotitalo- ja rivarialuetta ja metsään pääsee kun astuu tien yli! Työmatka on alle kaks kilsaa. Ainut miinus on että Lahdentie kulkee vieressä. Kerrankin on aikaaaa muuttaa ja ajatuksena (tai vähän pakosti) on vieläpä pitää kahta kotia puol kuukautta:) Niin, vähänks kivaa! :)

Että joo, oikeastaan nykyään on ihan kivaa! :)

Vilma

En voi olla lisäämättä muistotekstiä tänään pois nukkuneen Vilman muistolle <3 Vilma (ja Turo) on ollu mulle aina ihan ykkösiä. Vilma oli vaan jotenkin niin super ihana, siitä se lähti, into lappareihin. Ilman Vilmaa, ei olis varmasti Helmiäkään mulla.
Maailman ihanin mummo-koira. <3.
Aamuinen uutinen oli niin.. musertava. :(

Nuku rauhassa, Vilma. <3

No Minttu ! :)

Minttu tulla tupsahti tähän pesueeseen toisen koiran virkaa toimittamaan sunnuntaina 17.5. :) Lähettiin Elinan kanssa  kaheksan maissa kohti Kauhavaa. Navigaattori antoi kolme eri reittivaihtoehtoa joissa ei ollut kuin pieniä aika- ja matkaeroja joten valitsimpa sit keskimmäisen... Joka olikin sitten yhtä pikkurallitiereittiä pitkin Suomen maita ja mantuja. :D Ei siinä, hauskaa ja mielenkiiiintoista.. ja ihan nätisti kaasua käyttäen kun tuskin moisilla teillä olis poliiseja tullut vastaan, ehkä kyläpollareita juu. :D Perillä oltiin parin tauon jälkeen minuutilleen kahdelta, sanoin Pirrelle että ollaan siellä ehkä yhden - kahden välillä. :D
Paperit kuosiin, viime hetken tsekkaukset, kyselyt yms ja treenaus kessun turkilla. :D Heipat ja ei muuta kuin Minttu matkaan kohti uutta elämää.:)
Ellu ajoi takastulomatkan ja mä olin koirien kans takana. Tällä kertaa valittiin varsin yksinkertainen reitti Jyväskylän kautta. Tosi nätisti Minttu nukkui melkein koko matkan. :) Kymmenen jälkeen oltiin kotosalla ja rohkeasti pentu tutki heti uusia paikkoja, kulki nätisti hihnassa yms. :) Ekana yönä ei vinkunut yhtään, herätti vain puol viideltä et "NYT LEIKITÄÄÄÄN!!" :)))

isi kessu Solo :)

Helmi alotti heti rajut tutustumisleikit:D

ihanat kasvattajat Pirre & Matti :)

kotimatkalla:)

paussin paikka

uudest kotoahan löytyykin kaikenlaisii herkkuja:)

Mulla alkoi sen viikon lauantaina kesän ainut kesäloma (äitiysloma) joka loppui seuraavana torstaina. :) Saatiin pennun kanssa viettää siis neljä päivää kotosalla tutustuen kaikkeen, ihan kiva. :) Arki alkoi ihan nätisti sujua, Minttu osoitti heti kessuille kuuluvan nopean oppimisen ja oppikin jo ekana päivänä esim oman nimensä ja "ei" käskyn. :) Muuhun ei olla oikeastaan edes vielä panostettu.. Mä päätin et en tällä kertaa ota yhtään mitään stressiä kuinka nopeasti opitaan ja mitä niinkun Helmin kanssa aikoinaan (blogitekstit oli rumaa luettavaa.) En ihmettelis yhtään ettei se osais heinäkuuhun mennessä kun pari juttua ja se riittää mulle, jotenkin tosi vapauttavaa... :D Onneks ei oo ees tokotreenejä niin ei tarvi stressaa et pitäs siel osata jo vaikka mitä! :D Tähän mennessä se on oppinu tosiaan ei- käskyn, oman nimen ja ties millä muulla nimellä tulemaan luokse, luoksetuloja eri paikoista, välillä vaan ei kuule millään malttais. :D Istu käsky ja maahan menokin on jo ihan kiva. HILJAA olemista, naapurit ei kauheasti arvosta et tääl huudetaan yheltä yöllä.:D Tähtäys sanomalehdelle välillä, välillä ei mutta hiffaa että ulos tehdään tarpeet ja meneekin ovelle monesti mutta jos en ole heti viemässä ulos, tulee ne siihen ovelle. Mutta tosi hienossa vaiheessa (vrt. Helmi jolla meni sisäsiisteydessä yli puol vuotta. :D) Naksulle on altistettu ja joskus jos sillä sitten koittais jotain opettaa. :) Vapaana olemista pihoilla ja metsissä.

Kaikkea se Helmi raukka kestääkin:D

Lomaviikolla käytiin Kouvolan torilla ja keskustassa ihmisvilinää ihmettelemässä. Torilla kertyi pariinkin otteeseen jonoa silittelemään pientä nallekarhua, olipa hauskaa. :D Reippaasti pikku-Titi käyttäytyi. :) Poikettiin myös parissa eläinkaupassa ja mistimurrissa myyjä tulikin räpsäsemään kuvan joka päätyi niiden Facebook- sivulle. Samaan aikaan siellä oli myös kissa nimeltä Ville niin eheheee kun kaikilla oli hauskaa kun kylässä oli Minttu sekä Ville. :D Torstaina käytiin Mylsällä esittäytymässä kotopuolessa sekä Artolla (ja Arton auttavan olkapään luona:)) tutustumassa hurjiin. :) Sieltä mentiin vielä illan agility-treeneihin Valkealaan jossa pentu poikkes tietysti hurmaamassa ihmisiä. :)

Mistimurrissa (c) M&M

Mintusta tulee vielä kyllä hieno (kunhan mä jaksan vaan panostaa.:D) Hirmu kiva ja hurmaava, nopea oppimaan jne. Ja hirmu itsepäinen kaveri huhheijjaa. :D Ja Mintulta jos keneltä löytyy huumorintajua hehehee! Pieni, villi pentu, joka kasvaa huljaa vauhtia.:) Noutaa leluja ja tuo takasin monesti! Helmin kanssa tulee hyvin toimeen, Helmi on ihan Mintun idoli, tekee kaikkea mitä Helmi tekee (lenkeillä tosi raivostuttavaa.:D) Hyvin Helmi kestää, vähän liikaakin kun ei se oikein viiti pentua pistää kuriin. Ja Helmi tykkää myös pennusta, kivaa kun on leikkikaveri. :) Ja se ei ooo vieläkäään tuhonnu muuta kuin sanomalehtiä ja mun huonees olleit pahvilaatikoita! :)

Loman jälkeen koitti 8 iltavuoron putki, (ja viime la viel agikisoissa töissä ensin) ja olin viel koko viikon varsin flunssanen (ja täl viikol on nähtäväst angstitauti:)), lauantai meni jos jossain juhlissa ja kotiduttua tuli kolmelta yöllä, koirat oli välissä hoidossakin. Koirat sai tyytyä ihan lyhyisiin lenkkeihin ja aamupäivät meni mun osalt pääosin nukkuessa, onneks niillä oli toisensa ja leikki luisti. :)  Helmi lähti lauantaina meidän äiskän seuraks muutamaks päiväks ja kotiutui tänään, saatiin olla Mintun vähän kans kaksin joskin mitään hyötyä siitä ei hirmusti ollut, ehkä pikemminkin kummatkin kärsi mutta moiseen on pakko tottua, parempi nyt kuin myöhemmin!

innokas uimari ja veteen tutustuja:)

kyllä uitetut koirat on vaan aina yhtä hauskan näkösiä:D

Helmin kanssa käytiin la 16.5 Kotkassa tokokokeessa. Tuomarina oli T. Varis ja tittidii, tuloksilla ei juhlittu tälläkään kertaa. :):):) saatiin meinaan meidän huonoimmat pisteet ikinä, huimat 117p. ja vika sijoitus! :):) Tällä kertaa meininki oli taas ihan eri kuin aiemmassa kokeessa, Helmi päätti toimittaa sitä viihdyttäjäkoiran virkaa tällä kertaa ja keksi ties mitä metkuja, oikein nautti kun sai pelleillä ja ihmiset nauramaan. :D Niinpä niin, millainen omistaja niin sellainen koira. :) Pari liikettä meni nollille. Minkä taas huomasin niin se herpaantui kaikesta häiriöstä, kaksoiskäskyjä tuli moisen takia monia. Eli häiriötreeeeeniääää. Mut hitsi meillä vaan oli hauskaa ja kaikki oli ilosia ja sillei jeeee kivaaaa (aurinko paisto ja oli lämmin :D) Noh nyt ei ole edes kokeita tiedossa enkä oo ees jaksanu, kas kumma, treenata mitään vähään aikaan että juu.

Lomaviikolla käytiin agitreeneissä Valkealassa, Maarit oli koutsina ja treenit oli ihan superkivat! :) Rata oli kivaa, helppoa rallattelua. Ja Helmi muistaa kaikkea mutta Marika ei, kontaktit oli ihan superrrrhienot, ai että! :) Pikkuhiljaa hyvä tulee!

Helmi nauttii :)

Minttu, Mintsa, Mintek

Onnellinen!

Ensimmäiseks huippu-uutinen, Helmin polvet onkin ihan priimaa! <3 Tutkittiin ne viime viikolla ja eipä niissä sittenkään mitään ollut.. epäily oli johtunutkin narkoosissa tapahtuneen nivelten löystymisen vuoksi.. :) jeejee! Silkkaa sattumaa mutta seuraavana päivänä sain viestiä KSSK:lta että nyt teille olis paikka agiryhmässä, jeejee! :) Treenit alkoivatkin eilen, hommaa riittää, varsinkin ohjaaja on ihan hukassa että hohhoijjaa ja Helmi oli ihan umpi hämillään kun jotain agiesteitä onkin hänen toko-hallissa että mitäs jos otettaiskin vaik seuraamisia ja luoksareita...:) Kyllä se siitä, loppua kohden muita katellessa neiti oli et josko hän meniskin nyt... oiskos hänen vuoro sit nyt..? Tilannehan on siis se että koira muistaa esteet ja ehkä jotain kuvioitakin mutta ohjaaja ei muista mitään! :) Työsarkaa riittää... :) Mutta kyllä onni on terve koira! :)

Hemmu tokoilee Tarja tädin valvovan
silmän alla!

Ollaan vietetty tietysti vähän specialimpaa viikkoa kun kerta kahden kesken ollaan vielä. Äitienpäivänä oltiin mökillä perheen kera. Helmi nautti suunnattomasti kun sai juosta vapaana, uida, herkutella ja olla paapottavana. :) Tutun tuhkat laskettiin samalla reissulla Suomenniemen multiin. Tiistaina oltiin tietysti tokotreeneissä, torstaina poikettiin ohimennen Prisman mätsärissä joskin jätettiin esiintymiset muiden harteille. :) Torstaina oli agitreenit, lauantaina olis toko-koe Kotkassa jota varten ei olla treenattu kertaakaan, niin, ne lahjattomathan ne treenaa, huoh. :):) Sunnuntaina lähetäänkin Pohjammaalle. :) Treenien osalta pitää taas vähän funtsia, mihin panostaa ja mihin ei, kun ei voi joka ilta olla jossain. Kesäkuun loppuun asti menee vähän pompotteluksi agin ja tokon osalta, tokossakin kun olis nyt se että penturyhmä alkaa kuudelta.. Onneks tulee kesätauko jo kohta niin ei tarvi stressaaa.:D

Helmin potentiaalisin sulhoehdokas,
Airedalenterrieri Rölli, 3v. :):)

Onnellisen näköisiä koiria.:)

Tässä otoksia älykkään näköisestä lapinkoirasta :)

Sunnuntaina elämä muuttuukin kun lähdetään Elinan ja Helmin kanssa hakemaan Kauhavalta meille uusi perheenjäsen. :) Tulevaisuuden lupaus kantaa virallista nimeä "Storywood Midsummer Night" ja kutsumanimeä "Minttu." :) :)

Kyllä on jänskää. :) Mua kyllä vaan aina uudet elämänmuutokset pistää viime päivinä ahistamaan ja stressaamaan, vaikka ois kuinka iloisesta asiasta kyse, varsinkin kun niitä on viimeisen puolentoista vuoden sisällä tullut paljon. Muutos perusturvalliseen normi arkeen. Noh kyllä se taas siitä. :D

Viime aikoina on joidenkin koirattomien ihmisten kanssa tullut puhetta miten koiraharrastukset maksaa, kuinka paljon niihin menee aikaa yms ja miten voinkaan käyttää nelinumeroisen summan johonkin koiraan kun sillä rahalla voisi hyvin iloisesti vaihtaa myös esim autoa. :):) Tää on aina yhtä mielenkiintoinen puheenaihe mutta kukin taaplaa tavallaan. :) Aika helppo päätös oli, käytänkö ko. summan tosiaan autoon, joka on käyttökelvoton muutamassa vuodessa (mun käsittelyssä) ja jonka arvo laskee ja sen jos minkä ylläpito maksaa (ehkä vähemmän ku mondeon mut anyways) ja josta on iloa vain ajoissa vai käytänkö rahat koiraan, josta on iloa 24/7, jolla on vaikutusta henkiseen sekä fyysiseen terveyteen ja jonka ylläpitokin maksaa vähemmän kuin auton tai mun mielestä edes kissan... :DD Mondeo saakin viikonlopun aikana noin tuhat kilometriä lisää vain koirien  takia ja mitä se tekeekään rahassa...:D noh elämä on valintoja täynnä! Kuinka paljon elämä oliskaan helpompaa ilman rahaa, on sitä sitten paljon, liikaa tai liian vähän tai ei olleenkaan. Tiedän nääs tasan, mistä puhun. :)

In Memoriam Tusse

Ilometsän Aapo "Tusse"

14.8.2002-22.4.2015

Syttyi taivaalle uusi tähti,

koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.

Nyt saat juosta lailla tuulen

vihreillä niityillä ajattomuuden.

Tuskaa, kipua, surua ole ei,

uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.

Hyvää matkaa pikkuinen,

täällä sinua ajattelen.

Keskiviikkona päättyi rakkaan Chipan elämä. Koiran, joka on minulle opettanut hirmusti koirista. Koira, joka vei minut koiraharrastuksien pariin ja joiden kautta tutustuin lukuisiin, ihaniin ihmisiin. Koira, joka aina kuunteli ja ymmärsi minua. Koira, jota sai aina halata ja rapsutella mielin määrin. Koira, jota ilman ei selkäni olisi parantunut. Koira, joka tuki minua, kun minulla oli henkisesti raskasta. Koira, joka oli samalla niin vihastuttava mutta silti niin ihastuttava. <3 Rakas perheenjäsen ja kaveri. <3

Chipan tilanne romahti tiistai-iltana. Äiti soitti minulle yhdentoista aikaan illalla että se oli jättänyt osan ruuasta syömättä, katse seisoo, pää nuokkuu, hengitys on raskasta ja se lösähti maahan. Keskiviikko aamuna sama juttu, laittoi viestiä että josko soittaisin sille lääkärin ja kävisin katsomassa miten se voi. Tiesin jo oireiden perusteella että tämä on Chipan viimeinen päivä ja aamulla surullisin mielin lähdin Helmin kanssa Mylsälle. Chipa oli tosi huonossa kunnossa ja se selvästi aavisti mitä käy... Se kerjäsi rapsutuksia ja oli läheisyyden kipeä mutta aivan loppu. Minä sitä silittelin ja rapsuttelin ja kertoilin sen elämästä pätkiä ja kerroin monesti kuinka tärkeä se on yms. Yritin viettää sen kanssa onnellista, viimeistä päivää. Välillä pelkäsin että se kuolee minun syliini, niin loppu se oli.  Kerran se yllättäen oksensi hirmu oksut jonka jälkeen se piristyi huimasti hetkessä, veti rallia ympäri taloa ja kerjäs ruokaa ja veti ne hotkien. Aloinkin epäillä että josko sillä onkin jokin myrkytys ollut... Oli lopulta aika oma ittensä. Noh se aamupäivä oli joka tapauksessa hirmu raskas, tiesin että nää on jäähyväiset. Jo sunnuntaina käydessä aavistin että se ei kauaa elä, sen katse kertoi sen, ikäänkuin se jäähyväisiä jättäisi. Lopulta viimeiset heipat, toivotin sille hyvää matkaa ja tsemppiä ja niin mun piti lähtä elämäni raskaimpaan iltavuoroon. Tajuttoman raskas paluumatka, kun piti Mylsän kautta mennä. En tajua miten selvisin sen työpäivän läpi, autoon astuessa vasta tuli romahdus.

Chipa ja Helmi vikana päivänä. Chipa oli niiin väsy. :(

Äiti vei Chipan lääkäriin kahden jälkeen. Lopulta kaikki tutkimukset kertoivat sillä olevan vatsassa jotain vierasesineitä, (ehkä kiviä) joku vatsan sairaus (mahdollisesti kasvain esim vatsalaukku oli selvästi suurempi) sekä selvä keuhkosyöpä. Lopulta äitini, Heidi sekä aivan ihanan AitoVetin henkilökunta päätyivät että Chipan pitkä ja raskas elämä tulee päätökseen. Chipa oli nukkunut levollisesti pois, vatsan sairaudesta kertoi se, että siltä oli tullut suusta runsaasti verta mitä ei kuulema normaalisti tapahtuisi. Chipa tuhkataan ja tuhkat haudataan myöhemmin mökille.

Chipa eli pitkän ja kunnioitettavan elämän. Sen hengen lähtö on ollut monen monta kertaa lähellä mutta niin se jaksoi vain porskuttaa. Sairas ja kivulias se oli vain ollut liian pitkään. Itse aloin joskus joulun tienoilla ihmetellä kuinka se alkoi torkahtelemaan ja kuinka se vain tuntui yht'äkkiä nukkuvan koko ajan ja oikein koisaavan (koisaus kertoikin keuhkosyövästä) mutta muita viitteitä ko. syöpään ei oikein ollut tai ei osattu ajatella.

Tänään kävin Mylsällä. Tyhjä talo ilman tuttua vinkumista, iloista hännän heiluttajaa, tassujen rapinaa. Tussen tavarat samoilla paikoillaan. Automaattisesti sitä meni täyttämään tyhjän vesikupin. Karmasevaa... Teki niin pahaa.:(

Suruselfie

Jännästi sitä aina tajuaa vasta kuoleman koittaessa, kuinka paljon toisesta oikeasti välittää. <3

Lepää rauhassa, rakas. <3